Rönnin historia
Rönnin tanssilava sijaitsee Pirkanmaalla, Oriveden kaupungin Eräjärven kylässä, kauniin Längelmäveden rannalla. Tanssilavan historia ulottuu vuoteen 1949, jolloin ensimmäinen lava rakennettiin Rönninsalmen rannalle. Lavan perustajana toimi paikallinen urheiluseura Eräjärven Urheilijat ry, joka edelleenkin vastaa Rönnin lavan toiminnasta.
Vanha lava (1949 – 1957)
Ensimmäiset tanssit Rönnissä tanssittiin heinäkuussa 1949. Lava oli suhteellisen vaatimaton; pieni, neliskulmainen ja avoseinäinen mutta tanssinnälkäiselle yleisölle sekin riitti. Omankylän orkesteri soitti ja väki tanssi. Moni tanssijoista oli itsekin ollut mukana rakentamassa lavaa, joten hyvällä syyllä voitiin sanoa että nyt tanssittiin ”omalla lavalla”.
Rönnin tanssit saavuttivat nopeasti suosiota. Lava sijaitsi kauniilla paikalla järven rannalla, maantien varrella. Järjestäjät uskalsivat ottaa sopivasti riskejä esiintyjien suhteen ja vähitellen Zeloksi nimetty oman kylän pojista koostunut orkesteri sai tehdä tilaa ensin maakunnan ja lopulta maan kuuluille esiintyjille kuten Esa Pakariselle, Henry Theelille tai Annikki Tähdelle.
Alusta asti lavalla järjestettiin myös erilaisia tapahtumia kuten Vesiurheilujuhlat vuonna 1952 ja Vesikiitonäytös vuonna 1953 ja Niilo Tarvajärven kesäsauna vuonna 1956.
1950-luvun puolivälin tienoilla Rönnin suosio oli jo kasvanut niin suureksi, että ryhdyttiin tosissaan miettimään mahdollisuuksia rakentaa uusi tanssilava. Koska ensimmäinen lava sijaitsi vuokratontilla, ostettiin uutta lavaa varten metsätontti tien toiselta puolen.
Vanhan lavan esiintyjiä:
Zelo, Vivo, Pena Halme & Arizona, Saarion yhtye, Esa Pakarinen, Lasse Pihlajamaa, Kauko Viitamäen yhtye
Uusi lava, kasvun aika (1957 – 1970)
Uusi hieno kuusikulmainen tanssipaviljonki valmistui helluntaiksi 1957 ja avajaisissa soitteli jo vanhaltakin lavalta tuttu Kauko Viitamäen yhtye. Uuden lavan myötä Rönnin tanssien suosio vain kasvoi entisestään. Linja-autot kuljettivat väkeä yhä kauempaa ja jo vuonna 1962 lavaan rakennettiin laajennus Oriveden suuntaan. Esiintyjät olivat illasta toiseen maan huippuja Laila Kinnusesta Olavi Virtaan.
1960-luvulle tultaessa tanssilavat elivät kulta-aikaansa ja lähes jokaisessa kylässä oli jonkinlainen lava jota pyöritti maamiesseura, työväenyhdistys, paikallinen palokunta tai jokin muu yhdistys. Vuosikymmenen edetessä kävi kuitenkin selväksi että pudotuspeli oli alkanut. Osa lavoista onnistui kasvamaan riittävän suuriksi välttääkseen edessä olevan laman. Samalla nämä suuret, ”maakuntalavat” kuitenkin osaltaan söivät pieniä lavoja. Yleisö halusi entistä enemmän nähdä kuuluisia tähtiä ja päästä sinne, missä kaikki muutkin olivat. Yhä useammin saivat kyläpelimannit ottaa haitarinsa ja jakkaransa ja todeta, että etenkin nuorempi yleisö valitsi mieluummin Lasse Liemolan pitkänkin matkan päästä kuin oman kylän tanssit.
Rönni onnistui kasvamaan maakunnalliseksi lavaksi ennen kuin kilpailu tosissaan koveni. Hyvä sijainti, hienot maisemat, riskinotto oikeilla hetkillä, valtava talkoopanostus ja pitkäaikaisen toiminnanjohtajan, Kauko Olinin määrätietoinen työ olivat varmasti tärkeimpiä tekijöitä siinä, että Rönni onnistui saavuttamaan riittävän nousukiidon jonka avulla se selvisi tanssilavoille edessä olevat todella kovat ajat.
Tapahtumia Tarvajärvestä Längelmäveden juhliin
Vanhan lavan tapaan myös uudella lavalla tavallisten tanssi-iltojen lisäksi järjestettiin runsaasti erilaisia ”teemailtoja”. Niilo Tarvajärvi saapui Rönnille melkein joka kesä aina uuden kiertueensa kanssa. ”Iloinen iltapala”, ”Tarvan kesäpeli”, ”Tarvan Caravan”, ”Tarvan Ilmasilta” ja muut yhtä lennokkaasti nimetyt kiertueet keräsivät aina takuuvarmasti mäen täyteen väkeä.
Tarvan kiertueiden lisäksi ryhdyttiin järjestämään myös runsaasti omia juhlia. Vappu, helluntai ja juhannus olivat tietenkin kesän ”varmoja yleisömenestyksiä” mutta näiden rinnalle tahdottiin muitakin suurempia tapahtumia. Vuonna 1965 järjestettiinkin ensimmäistä kertaa yhdessä neljän muun urheiluseuran kanssa ns. Längelmäveden juhlat. Näiden kaksipäiväisten juhlien ohjelmassa oli paitsi musiikkia ja tanssia myös erilaisia kilpailuja kuten köydenvetoa, lentopalloa jne. joissa järjestävät seurat kilpailivat toisiaan vastaan. Längelmäveden juhlia järjestettiin 1970-luvun alkupuolelle asti.
Hämeen Las Vegas
1960-luvun lopulla Rönni sai lisänimen Hämeen Las Vegas. Syynä tähän lempinimeen oli Rönnin perälle, nykyisen pubin tilalle rakennettu pelihalli, jossa Valto Heinärannan johdolla pyöritettiin pelejä pokerista onnenpyörään. Pelihallin perällä oli vielä erikseen ilmakiväärirata jossa saattoi käydä kokeilemassa tarkkuuttaan ja voittamassa pieniä palkintoja.
Pelihalli pyöri 1960-luvulta aina 1980-luvun alkupuolelle asti.
Kasvun ajan esiintyjiä:
Kauko Viitamäen yhtye, Eugen Malmsten, Sacy Sand, Olavi Virta, Niilo Tarvajärvi, Marjatta Leppänen, Onni Gideon, Anneli Sari, Pertti Metsärinne, Reijo Taipale, The Matthews
Hullut vuodet ja Huvipursi (1970-1980)
1970-luvulla suurin osa Suomen tanssilavoista kävi jo taistelua olemassaolostaan. Suuret ikäluokat olivat kasvaneet siihen ikään jossa perustetaan perhe ja asetutaan paikoilleen ja nuorison musiikkimakuun taas tanssimusiikki ei istunut yhtä saumattomasti kuin aiemmin.
Rönnillä pelastukseksi koitui alun perin ohjelmalavaksi ostettu vanha proomu, ns. ”Huvipursi”. Tämä yhdessä Rönnin suurten ulkoalueiden kanssa mahdollisti kahden, täysin eri tyyppisen ohjelman samana iltana. Kun ylälavalla tanssittiin perinteisempää ohjelmaa vanhemman väen makuun, laitettiin Huvipurrella kunnon jytämusat soimaan.
Etenkin Tampereen nuoriso otti Rönnin omakseen. 1970-luvulla valtaosa uusista bändeistä tuli Tampereelta ja ”manserock” jylläsi, Tämä näkyi luonnollisesti myös Tampereen lähipiirissä ja esimerkiksi Rönnille saattoi vappuna lähteä Tampereelta toistakymmentä linja-autoa, kaikki tupaten täynnä ja siitä huolimatta monta sataa jäi vielä Keskustorille nuolemaan näppejään.
Luonnollisesti sisään Huvipurrelle ei mahtunut kuin murto-osa paikallaolijoista. Suurin osa kuljeskelikin Rönnin puistossa musiikkia kuunnellen. 1970-luvun aikana musiikkikentän murros repeytyi kuitenkin niin suureksi, että vuosikymmenen loppua kohden linja kääntyi jyrkemmin nuorisomusiikkiin, vaikka kahden lavan järjestelmää jatkettiinkin 1980-luvun alkuun asti.
Hullujen vuosien esiintyjiä:
Alwari Tuohitorvi, Ronski Gang, Reijo Taipale, Matti ja Teppo, Defiers, Paula Koivuniemi, Eino Grön, Tabula Rasa, Virtanen, Nolo & Rähjä, Hurriganes
Rokkilava (1980 – 1989)
Samalla kun pitkään palvelleesta Huvipurresta jouduttiin luopumaan pitkällisten oikeudenkäyntien ja vääntöjen jälkeen 1980-luvun alkupuolella, jouduttiin samalla jättämään myös kahden lavan järjestelmä. Tämän jälkeen nuoriso- ja tanssimusiikkia yritettiin limittää vuoroilloille siten, että esimerkiksi joka toinen lauantai lavalla esiintyi nuoriso-orkesteri ja joka toinen lauantai tanssiyhtye. Vuonna 1983 linja oli kuitenkin selkiytynyt. Vappuna juhlittiin vanhan pelihallin tilalle rakennetun Mirror Discon avajaisia ja aiemmin tanssimusiikille pyhitetyllä ylälavalla pauhasivat sellaiset orkesterit kuin Popeda, Juice Leskinen ja Pelle Miljoona.
Vaikka rockpuoli vetikin väkeä tuhatmäärin, jatkettiin linjan etsintää lähes koko 1980-luvun ajan. Vanhempaakaan tanssiyleisöä ei tahdottu unohtaa. Hetken aikaa suunnitelmissa oli jopa toisen lavan rakentaminen Huvipurren tilalle, mutta tästä ajatuksesta jouduttiin luopumaan. Kuitenkin siitä huolimatta että myös ylälava pimennettiin diskoiluun sopivaksi, järjestettiin joka kesä myös humppatansseja, yleensä niin että kun nuoriso peuhasi lavalla lauantaina, väänsi varttuneempi väki keskiviikkoisin.
1980-luvun loppua kohden kilpailu kuitenkin koveni myös nuorisopuolella. Nuoriso liikkui entistä enemmän suosikkiensa perässä ja uusia nuorisopaikkoja syntyi kilpailemaan etenkin Tampereen nuorisosta. Väkimäärät vähenivät uhkaavasti ja jälleen kerran jouduttiin miettimään uutta suuntaa.
Takaisin tanssimusiikkiin. Tanssilavasta kesän keskipisteeksi.
1990-luvullle tultaessa oli käynyt selväksi, ettei nuorisoa saanut enää liikkeelle sen enempää kuin pahallakaan. Kenelläkään ei ollut varmuutta siitä olisiko tanssiväki houkuteltavissa liikkeelle sen helpommin, mutta ainakin riskit olisivat pienemmät. Nimekkäiden nuoriso-orkesterien hinnat kun olivat kivunneet jo yli kipukynnyksen. Suuntaa lähdettiin siis kääntämään hitaasti takaisin perinteisempään.
Kaikeksi onneksi samaan aikaan tanssikentässä tapahtui muutama muutos. Suuret ikäluokat olivat vähitellen saavuttamassa sitä vaihetta jossa on taas aikaa omalle itsellekin. Lapset olivat jo kasvaneet lähes aikuisiksi ja isät ja äidit huomasivat pienen nostalgiakaipuun kutkuttelevan jossain sisimmässään. Toisaalta tanssimusiikkikenttään ilmestyi jäänsärkijä nimeltä Agents ruorissaan Topi Sorsakoski ja Esa Pulliainen. Agentsien ohjelmisto koostui mm. Olavi Virran ikivihreistä kappaleista uudella, raikkaalla tavalla sovitettuna. Tanssimusiikille oli palautettu sen uskottavuus. Ja perään pulpahteli useita uusia tähtiä kuten Arja Koriseva, Joel Hallikainen, Jari Sillanpää…
Uuden nousun myötä myös talkooinnostus kasvoi jälleen huippuunsa ja talkoisiin ilmestyi uusia, innokkaita kasvoja. Lavalle rakennettiin uudet sisävessat ja lippukoppi, vanha pelihalli muutettiin pubiksi, tonttia raivattiin ja tasattiin puhumattakaan lukuisista muista pienemmistä remonteista ja korjauksista.
Rönnin suunnanmuutos tapahtui juuri oikealla hetkellä suhteessa musiikkikentän muutokseen ja väkimäärät lähtivät jälleen kasvuun. Samaan aikaan onnistuttiin laajentamaan palveluita siten, että tanssilavasta tuli monipuolinen, koko perheen kesäpaikka jossa tapahtumia riitti laidasta laitaan yritysjuhlista yksityisjuhliin ja Längelmäveden kesäpäivästä vetouistelukisoihin puhumattakaan Rönnin Kesäteatterista.
Uuden ajan esiintyjiä:
Agents, Yölintu, Joel Hallikainen, Paula Koivuniemi, Reijo Taipale, Menneisyyden Vangit, A.Aallon Rytmiorkesteri, Eila Pienimäki, Finlanders
Kesän keskipiste 2000-luvulla.
Kehittäminen jatkuu edelleen 2000-luvulla erilaisten hankkeiden kautta. Tansseja järjestetään edelleen lauantaisin ja heinäkuussa myös arkisin. Lisäksi uimarannalle tuotava rekan perävaunuun rakennettu ulkolava on toiminut kiitettävästi mm. Popedan, Yön, Jari Sillanpään, Paula Koivuniemen ja Juha Tapion esiintyessä. Rönnin luontainen nouseva katsomo on taannut näkyvyyden esiintyjään ja moni esiintyjä on myös pulahtanut uimaan ennen tai jälkeen esityksensä.
Rönnin ravintolan keittiö on uusittu vastaamaan lisääntynyttä ruokailijoiden määrää. Kesäravintolasta on vuosien aikana valmistettu sekä buffet, a la carte ja grilliruokaa. Monipuoliset kahvila ja ravintola palvelut ovat mahdollistaneet erilaiset yksityisjuhlat ja -tilaisuudet. 2000-luvulla on uudistettu myös muita tiloja, mm. Jaskan sali palvelee yksityistilaisuuksissa ja viimeisin uudistus on ollut huoltorakennuksen uusiminen ja kesäteatterin katetun katsomon rakentaminen. Tavoitteena on kehittää Rönnistä monipuolinen tapahtumapaikka, jolla on edessään vielä monta vuosikymmentä erilaisia tansseja ja kesätapahtumia.
Rönnille ja koko Eräjärvelle on ominaista yhdessä tekeminen, jota ilman moni asia olisi jäänyt toteutumatta. Vuosikymmenten saatossa on Rönnissä tehty tuhansia ja taas tuhansia talkootunteja. Eräjärven Urheilijat ry on yleishyödyllinen urheiluseura ja Rönnin tuotolla ylläpidetään monipuolisia liikuntamahdollisuuksia kylällä. Ilahduttavaa on, että talkooperinne elää edelleen vahvana ja uudet talkoolaiset ovat aina tervetulleita Rönnin mukavaan joukkoon.
2000-luvun esiintyjiä:
Juha Tapio, Arttu Wiskari, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani, Scandinavian Music Group, Popeda, Klamydia, Saija Tuupanen, Kyösti Mäkimattila, Markku Aro, Taikakuu, Komiat